Sivut

maanantai 23. lokakuuta 2017

Koti

DSC_0290 DSC_0291 DSC_0292 DSC_0293 DSC_0294 DSC_0297 DSC_0299 DSC_0303 DSC_0305 DSC_0308 DSC_0309 DSC_0311 DSC_0319 Kolmen kuukauden koti sijaitsee Palaiseaussa, puolen tunnin junamatkan päässä Pariisin vilinästä, sopivan lähellä, mutta tarpeeksi kaukana. Palaiseau on suloinen pikkukaupunki. Paikka on täynnä mäkiä ja portaita, ylös ja alas. Jokainen talo on soma omalla tavallaan, kadut ovat kapeita ja taivaalla näkyy aina vähintään yksi lentokone. Pääkatua kävellessä kampaamosta tuulahtaa shampoon makea tuoksu, joka sekoittuu viereisen leipomon vastaleivottujen leipien tuoksuun. Sunnuntaisin keskusaukio täyttyy kovaäänisistä hedelmämyyjistä ja juustokauppiasta. Kotikadulla kasvaa bambua ja misteliä, ja takapihalta löytyy kiivipuu. Iltalenkillä tuoksuu savu, kun jossain lämmitetään takkaa. Täällä tuntuu kodilta.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Muutin Pariisiin

DSC_0654 Kuulin ensimmäistä kertaa workawaystä tänä keväänä Hollannissa. Siitä kaksi viikkoa, Strasbourg, Interlaken ja Pariisi myöhemmin, istun Alicantessa myrskyisellä rannalla ja kaipaan takaisin unelmieni kaupunkiin. Tuona kylmänä ja myrskyisenä päivänä Espanjassa päätin, että lähden Pariisiin. Etsin itselleni workaway -paikan, opettelen ranskaa, ja lähden. En myöntänyt päätöstä tuolloin edes itselleni, mutta Suomeen päästyä rupesin työstämään asiaa, ja täällä sitä nyt ollaan.

DSC_0661 Paikka löytyi yksinhuoltajaäidin ja hänen vallattoman suloisen vuoden vanhan poikansa luota. Työtehtäviin kuuluu lapsen haku päivähoidosta ja viikottainen kodin siivous. Workawayn idean mukaisesti palkkaa ei tule, mutta ruoka ja asuminen on ilmaista. Koen olevani erittäin onnekas, että pääsin juuri tällaiseen perheeseen, jossa henkilökemiat, arvot ja jopa ruokavaliot ihmisten välillä kohtaavat. Lentolippu takaisin Suomeen on varattuna joulukuun alulle, mutta jo paikkaa hakiessani ilmoitin mahdollisesti olevani innokas palaamaan joulun jälkeen. Sanan mahdollinen voi jättää tässä välissä jo pois, olen todellakin innokas tulemaan takaisin!

DSC_0656 Toisella Pariisiviikolla viiden vuoden ikäinen läppärini sanoi sopimuksensa irti, ja siinä sitten elelin ilman tietokonetta hyvän tovin. Nyt vanhalle toverilleni on saatu seuraaja, ja blogiakin pääsee vihdoin päivittelemään. Uuden läppärin myötä elämään astui myös uusi kuvanmuokkausohjelma, tai no, sanotaanko että vanhan ohjelman puute. Picasa kun ei enää ole olemassa uusille tietokoneille. Kuvien kanssa tulen varmasti sähläämään jonkun aikaa, kunnes löydän jotain itselleni sopivaa. Siispä lähitulevaisuuden kuvista monet tulevat olemaan muokkaamattomia, suoraan raakileita kamerasta. Kärsin, mutta tekee perfektionismilleni varmaan ihan hyvää.